Voitto Visurin puhe Hoforsin Suomi-seuran 50-vuotisjuhlassa:
Tärkeä tehtävä seuratasolla
Arvoisat kutsuvieraat! Hyvä juhlayleisö! Ärade inbjudna gäster! Mina damer och herrar!
Kiitos kutsusta seuranne 50-vuotisjuhlaan!
50-vuotta on pitkä aika järjestössämme, niin myöskin yhteiskunnassa.Haluan kuvata vuotta 1954 seuraavilla tapahtumilla:
- Juho Kustaa Paasikivi oli Suomen presidenttim, - Suomen politiikka oli epävakaa, hallitusta vaihdettiin kaksi kertaa, ensin tuli ruoriin Ralf Törngern ja sen jälkeen Urho Kaleva Kekkonen,
- Valtiopäivät päätti yhteisistä pohjoismaisista työmarkkinoista, joka helpotti suomalaisten työnhakua ruotsista
- valtiopäivät päätti myöskin vastakirjan poistamisesta.(tänään on alkoholikysymykset taas hyvin ajankohtaisia)
50-kymmenen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon sekä paikallisseurassa että liitossamme.
- alkuaikoina haettiin maanmiesten seuraa suomiseuroista
- toimittiin erilaisten harrastusten parissa omalla kielellä
- oman kulttuurin vaaliminen koettiin tärkeäksi
Olimme vain käymässä, hakemassa suuria rahoja ruotsin työpajoista, joilla päästään uuden ja paremman elämän alkuun palatessamme koti-Suomeen. Toisin kävi hyvin monelle, takaisin paluu siirtyi erilaisista syistä:
- lapset lähtivät koulutielle Ruotsissa
- lomamatkoilla käynti muutti monen mielipidettä
- koti-Suomi ei ollut se sama minkä jätimme taaksemme
- vanhat ystävät olivat kaikonneet
- entinen tuttu turvallinen kotipaikka ei tuntunut enää omalta
- uudet ystävät Ruotsissa tuntuivat läheisimmiltä.
Kun aika kului ja takaisin lähdöstä ei tullut mitään kuten oli ajateltu, nousi esille
tarpeita yhteiskunnan palveluista mitä ei aikaisemmin oltu huomioitu riittävästi.
Niitä olivat:
- yhteiskunnan tulkkipalvelut
- lasten koulumahdollisuudet suomenkielellä
- sairas- ja sosiaalipalveluja omalla kielellä
- omakielisiä laitoksia
- listaa voisi jatkaa pidemmällekin

*** *** ***

Tässä oli kai lähtökohta myöhemmälle vähemmistöasia-ajattelulle, joka on tämän päivän todellisuutta. Aloimme nähdä, että meistä tulee pysyvä kansanosa Ruotsissa. Ensimmäinen sukupolvi alkoi vanheta ja lapset juurtuivat Ruotsin yhteiskuntaan. Paluumuutto alkoi näyttää mahdottomalta. Tuli eteen uudet haasteet väen vanhetessa.
Artturi Similä yritti saada käyntiin vähemmistökeskustelua jo 60-luvun Ruotsissa. Valitettavasti ei silloin oltu tarpeeksi kaukonäköisiä, muutoin voisi asiamme olla huomattavasti paremmassa mallissa. RSKL:ssä alkoi keskustelu vähemmistöasemasta 80-luvun loppupuolella. Entinen etujärjestöajattelu ei ollut enää riittävä. Uumajan liittokokouksessa 1990 vedettiin suuntaviivat ruotsinsuomalaisten vähemmistöasemalle. Lähdettiin vaatimaan valtiovallan toimenpiteitä vähemmistöaseman aikaansaamiseksi. 1992 järjestetyillä neuvottelupäivillä teki seitsemän ruotsinsuomalaista järjestöä historiaa julistautumalla yksipuolisesti etniseksi vähemmistöksi.
Siitä se lähti käyntiin. RSKL:n painostuksesta ja Suomen päättäjien tuella saatiin aikaan poliittisia selvityksiä pohjaksi valtiopäivien tuleville päätöksille. Niinpä Ruotsin valtiopäivät päättivät joulukuussa 1999 kansallisesta vähemmistöpolitiikasta. Päätöksen kautta sai suomenkieli aseman vähemmistökielenä ja ruotsinsuomalaiset tunnustettiin kansalliseksi vähemmistöksi. Kansallinen vähemmistöpolitiikka perustuu Ruotsin allekirjoittamaan Euroopan-neuvoston vähemmistökieli-ja vähemmistösopimukseen.

*** *** ***

Euroopan neuvoston sopimukset ovat luonteeltaan valtioiden välisiä, ihmisoikeudellisia sopimuksia, joihin neuvoston jäsenvaltiot ovat kansanoikeudellisesti sitoutuneet. Vähemmistöpolitiikka on Ruotsin yhteiskunnalle vieläkin verrattain uusi politiikan alue, joka takaa kokonaisille kansanryhmille kollektiivisia oikeuksia. Tähänastiset vähemmistöpoliittiset päätökset tulee nähdä varovaisina ensi askeleina uudella politiikan saralla.
Tämänhetkiset päätökset eivät vielä takaa ruotsinsuomalaiselle vähemmistölle riittäviä oikeuksia edes pohjoisen kuntien hallintoalueella, ja niiden kuntien alueella asuu vain 5 prosenttia ruotsinsuomalaisista.
Nyt käynnissä oleva selvitystyö koskien Mälarinlaaksoa ei tyydytä meitä. RSKL on vaatimassa hallintoalueen laajentamista koskemaan koko Ruotsia.
Nyt kun valtio on lähtenyt varovaiselle tielle vähemmistöasiassa, niin monissa kunnissa puuttuu pieninkin ymmärtämys asialle.Näemme suuren kuilun kuntien asenteen ja valtiovallan sitoumusten välillä.Tilanne kuitenkin vaihtelee kuntien välillä.
Meillä riittää työtä vielä pitkäksi aikaa sekä liitolla että paikallisseuroilla. Teillä on seuratasolla tärkeä tehtävä pehmittää kunnan päättäjiä. Liittotasolla vaadimme lainsäädöllisiä toimenpiteitä.RSKL ja ruotsinsuomalaisuus ovat tukevasti kiinni Ruotsin ikivanhassa suomalaisessa historiassa. Tämä todetaan liiton periaateohjelmassa ”Juuret ja siivet”, jotka ovat ohjelman tunnuskuvina. Juuret liittävät meidät historiaan.Siivet kantavat meidät niiden vaarojen yli, jotka uhkaavat meidän keskeisiä arvojamme. Siivet auttavat myös ruotsinsuomalaisten tulevia sukupolvia selviytymään Ruotsin yhteiskunnan sulatusuunissa.
Periaateohjelmamme peruspilareita ovat ruotsinsuomalaisten elinvoimaisuus, vahva identiteetti, oma kulttuuri ja yhteisöllisyys. Ruotsinsuomalaisuuden peruspilareita ovat omat laitokset, tiedotusvälineet, omatoimisuus ja kulttuuriperinteiden vaaliminen.
Niistä saadaan elinvoimaa, joka edesauttaa sekä ruotsinsuomalaisen vähemmistön että suomen kielen kehittymistä ruotsissa.

*** *** ***

Vähemmistö on vahva ja kehittyvä niin kauan kuin se itse voimaperäisesti ajaa asiaansa, mutta yhteiskunnan tuki on myös välttämätön.
Ruotsinsuomalaisuus on rikkaus. Kaksikielisyydestä on hyötyä ja iloa sekä yksilölle että yhteiskunnalle.
--- --- ---
Sverigefinnarna har en lång historia i Sverige. Om vi bortser från att Sverige och
Finland var ett gemensamt rike under 800 år, så kan man gå tillbaka till 1400-talet då Savolaxare bosatte sig i Värmland och Dalarna och livnärde sig som
svedjebrukare.
Även Sverigefinska Riksförbundet har en lång historia. Vår äldsta förening, Stockholms Finska förening fyllde 110 år i våras. Idag firar vi Hofors Finska föreningens 50-årsjubileum. Det är också en lång tid, mycket har hänt under dem åren i vår organisation och i samhället.
Från början var vår organisation mötesplats dit man sökte för att träffa landsmän och utöva våra egna kulturaktiviteter. Många tänkte flytta tillbaka till Finland efter några år.
Åren gick utan att flytten blev av som man tänkt. Vi började se behov av samhällets tjänster och service på vårt eget språk som vi inte tidigare uppmärksammat på samma sätt. Det handlade om barnens skolgång, vuxenutbildning, sjuk-och socialtjänster, kulturutbud, egna institutioner mm.
Åren gick vidare, då började diskusssionen på allvar om minoritetsfrågan bland Sverigefinnarna. Vi insåg att vi blir kvar i Sverige. Första generationens Sverigefinnar blev äldre. Flytten tillbaka blev alltmer avlägsen då barnen rotade sig i det nya samhället.
Inom Sverigefinska Riksförbundet kom diskussionen igång ordentligt om vår
ställning i samhället. Samhället ställde inte upp för oss som vi hade rätt till ansåg vi. Det behövdes starkare stöd från samhället via lagstiftning.
Efter många år av diskussioner och krav från Sverigefinnarna har vi kommit en bit på väg. I december 1999 fattade riksdagen beslut om ett samlad nationellt minoritetspolitik till skydd för de nationella minoriteterna i Sverige.

--- --- ---

Med det beslutet erkändes finska språket som minoritetsspråk och Sverigefinnarna fick ställning som nationell minoritet. Beslutet grundade sig på Sveriges ratificering av Europarådets ramkonvention om skydd för nationella minoriteter och den europeiska stadgan om landsdels- eller minoritetsspråk. Europarådets överenskommelser är mellanstatliga människorättsavtal som medlemsländerna förbundit sig till.
Minoritetspolitik är relativt nytt politikområde för Svenska samhället, som garanterar kollektiva rättigheter för hela folkgrupper.Minoritetspolitiska beslutet bör ses som ett försiktigt första steg i ett nytt politiskt område. Det är mycket som återstår.
Europarådets ministerkommittens rapporter visar att det fortfarande är stora brister i svensk minoritetspolitik. Bara fem procent av Sverigefinnar bor inom det så kallade förvaltningsområdet, där man har mera långtgående rättigheter för användandet av finska språk.
Nu pågår en utredning för att utöka förvaltningsområdet att gälla även Stockholm och Mälardalen, men Sverigefinska Riksförbundets krav är att hela landet ska ingå i förvaltningsområdet.
Kommunernas och landstingens politiska vilja att genomföra en samlad minoritetspolitik i hela landet är svag. Stor antal kommuner tycker inte att minoritetspolitiken berör dem, vill inte veta av detta. Mellan kommunernas hållning och vad staten förbundit sig till föreligger en
konflikt. Situationen är dock olika mellan kommuner. Jag hoppas att här i Hofors kommunen är förstående för Sverigefinnarnas rättigheter och behov.
Till slut en varm hälsning och lyckönskningar till er förening från
Sverigefinska Riksförbundet. Jag vill framföra ett stort tack till alla aktiva
medlemmar i föreningen. Ert arbetsinsats för ortens Sverigefinnar är värdefull, det kan inte mätas med pengar.

*** *** ***

Samalla kun minulla on suuri ilo ja kunnia tuoda tähän tilaisuuteen Ruotsinsuomalaisten Keskusliiton lämpimät terveiset ja onnentoivotukset, haluan kiittää teitä arvoisat suomiseuralaiset ja järjestöaktiivit työpanoksestanne ruotsinsuomalaisuuden puolesta. Työpanostanne ei voi rahalla mitata.
Hyvää menestystä seurallenne ja teille Hoforsin ruotsinsuomalaisille.
Haluan ojentaa liiton onnitteluadressin puheenjohtajalle. Olemme tehneet lahjoituksen seuranne lapsitoimintaan
Samalla haluan luovuttaa veteraanimerkin, jonka Ruotsinsuomalaisten Keskusliitto on myöntänyt pitkäaikaisesta työpanoksesta järjestössämme järjestössämme seuran puheenjohtajalle Eero Luusualle