Jouko pelasti kirkkoraamatun
Läheltä piti, ettei Kustaa Vaasan 1541-vuoden raamattu homehtunut täysin säilytystiloissaan.
Kirkkovahtimestari Jouko Nevalan raportoinnin seurauksena seurakunnan vastuuhenkilöt hoitivat asian nopeasti kuntoon. Nevala sai asiasta vihiä opastaessaan puolalaispariskuntaa Stora Tunan kirkossa.
Juhannuksen aikaan kirkossa vieraileille puolalaisille pyydetään vieläkin seurakunnan puolesta välittämään kiitokset.
Jouko Nevalan kohdalta asiaa meni hilkulle kun hän lähti jumalanpalveluksesta suoraan Kapellskäriin ja lomalle. Hän ehti tätä ennen ilmoittaa sakaristiassa sijaitsevan ensimmäisen ruotsinkielisen raamatun saamista vahingoista.
--Kaikki kirkoon tulevat matkailijat kysyvät yleensä minne Jussi Björling, maailmankuulu tenori, on haudattu, mainitsee Jouko.
Porin ulkopuolelta, Noormarkusta, kotoisin oleva Jouko lisää mielellään selvästi ylpeyttä äänessä, että Jussi sai opetuksen isältään, joka puolestaan asui useita vuosia Porin lähistöllä Leineperin ruukilla.
--Mahtava suoritus, että hän pystyi pedagogiallaan antamaan Jussi-pojalleen eväät suuren maailman esiintymislavoille.
Jouko Nevala näytti puolalaisvieraille Jerzy ja Danuta Nowakovskille kirkon tiloja. Sakaristossa tutustuttiin mm kirkkoherra Sahlstedtin hautakammioon, kirkossa säilytettäviin arvokkaisiin esineisiin, joista kuuluisimpia on raamatun lisäksi samanaikanen ns Taalainmaalaisen rahvaan sinetti.
--Hautakammiota näytän vain kunniavieraille, toteaa Jouko.
Kirkkopalo?
Puolalaispari Nowakovski huomasi heti raamatun 10 ensimmäisen sivun huonon kunnon. Aviopari veikkasi syyksi homevauriota.
Seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Lars Lyrvall kertoo Stora Tunan seurakunnan ottaneen yhteyttä konservaattoriin, joka rauhoitti seurakuntaa. Vauriot ovat kenties vesivaurioita vuoden 1807 palosta, jolloin kirkko vaurioitui salaman iskettyä torniin.
-- Nyt raamattu on toimenpidelistalla ja säännöllisen tarkastuksen alaisena. Konservaattorikulut, 2000 kruunua, olivat hyvin sijoitettuja rahoja, mainitsee Lyrvall.
Kustaa Vaasan 1541-raamatussa on 762 sivua. Internetissä huutokaupataan raamatun lehtiä sata kruunua kappaleelta.
Lastenlääkärinä toimiva Danuta Nowakovski arvioi raamatun painavan noin 7,4 kiloa. Jos raamatulla olisi kädet ja jalat niin pystyisin sanomaan ihan tarkasti painon, sanoo pikkulapsia neuvolassa vastaanottava Danuta.
Valkoiseksi rapattu Stora Tunan kirkko näkyy valtatie 70 Borlängeä Salasta päin lähestyttäessä.
Björlingin hautamuistomerkin lisäksi kirkon lähistöllä sijaitsee ns Frostbrunnsdalen, joka toukokuussa on ihan valkoinen valkovuokkojen ollessa täydessä kukinnassaan.
Alue on pakanuuden ajan uhripaikka, jossa vieläkin voi juoda vettä ns nuoruuden lähteestä. Sitä varten on lähteellä vesikuppi!
Unohtaa ei myöskään sovi kirkon vieressä oleaa Estonia-muistomerkkiä, joka pystytettiin vuosi katastrofin jälkeen 1995. Murtunut aalto -nimisessä muistomerkissä on 48 hukkuneen nimet, jotka olivat Borlängestä. Näistä oli neljä suomalaista.
Alttaritaulu
Kirkon sisällä on mainitsemisen arvoista ainakin alttaritaulu, joka on vuodesta 1705 kuulunut kirkkoon
-- Alttaritaulu on jäljennös Grangärden kirkon alttaritaulusta, jonka olen omin silmin nähnyt.
Jouko Nevala uskoo alkuperäisen taidemaalarin oppilaiden maalanneen Stora Tunan kirkon alttaritaulun jäljennöksen.
--Taidemaalarilla oli naisoppilaita ja alttaritaulussamme näkyy ristillä olevassa Kristuksessa naismaisia piirteitä. Vartalo esimerkiksi on naisen vartalo, toteaa Nevala.
Tukholmassa tehty saarnastuoli kuljetettiin ensin Västeråsiin, josta taalainmaalaiset hakivat sen hevosella talven aikana. Reellä kuljetus kesti viikon.
Vielä on syytä mainita kirkon katossa riippuva voiton krusifiksi, joka on kuusi metriä korkea ja 3,5 metriä leveä. Varsinainen Kristus on kultaisessa patsaassa kaksi metriä korkea.
Stora Tunan kirkon perustamisvuodeksi lasketaan 1469, joskin osia on peräisin 1200-luvulta. Tuohon aikaan oli tarkoitus, että kirkosta tulee tuomiokirkko ja samalla piispan istuimen sijaintipaikka.
-- Useita satoja virsiä runoillut kirkkoherra Johan Olof Wallinin muistomerkki sijaitsee aivan kirkon pääsisäänkäynnin vieressä, luettelee Jouko Nevala usean vuoden rutiinilla eri nähtyyksiä.
Hän vie myös puolalaisvieraat kunnialehteriin, jossa esimerkiksi kuninkaalliset istuvat vieraillessaan kirkossa.
Lehterin yläosassa oli aikaisemmin ns laulavien kuoripoikien paikka. Kohdetta nimitetään vieläkin gapskulleksi (ruotsin sana gapa merkitsee huutamista ja skulle voitaisin kaiketi kääntää sanalle koroke?)
Jouko Nevala on ollut hyvin aktiivinen seurakuntaelämässä. Kirkkovaltuustoon kuulumisen lisäksi hän oli ollut paikallisen seurakuntapiirin puheenjohtaja useita vuosia sekä kuulunut Borlängen kaupunginvaltuustoon pari vaalikautta vuodesta 1976 alkaen.
Jouko osaa myös laulaa, joskaan hän ei halunnut esiintyä Gapskullenissa.
Onhan velipoika Suomen tangokuningas Risto Nevala!
OLAVI SUONSYRJÄ