Yhteistyö näkyi Hoforsin juhlissa
Mieheen ikään päässyt Hoforsin Suomi-seura juhli 50-vuotistaivaltaan arvokkain juhlamenoin viikonvaihteessa. Jokaiselle oli jotakin tarjolla Keskusliiton juhlapuhujan vähemmistöajatuksesta Hallstan Hiltan terävätekstiseen "juhlapuheeseen". Lapsiryhmä Kuperkeikan ja Lovisa Uddmären viulusoolot jäivät juhlavieraiden korvissa soimaan vielä tilaisuuden päätyttyäkin. Hoforsin ruotsalainen sekakuoro juhlisti tilaisuutta nelinkertaisilla eläköönhuudoilla synttärilapselle.
Folkets Husin tiloissa pidetty juhla alkoi lippujen sisäänmarssilla, jonka yhteydessä laulettiin Ruotsin ja Suomen kansallislaulut. Timo Säärelä säesti trumpetilla ja Markku Björklind toimi esilaulajana. Illan juontajina toimivat Marja Luusua ja Marjaana Daniels.
Tervehdyspuheessaan seuran puheenjohtaja Eero Luusua palautti mieleen lokakuun 17 päivän tapahtumat 1954. Tällöin pidettiin seuran perustamiseen tähtäävä kokous, joka sitten varsinaisessa perustavassa kokouksessa keräsi 98 jäsentä viikkoa myöhemmin.
Pöytäkirjasta ilmenee, että jäsenet ovat "sinuja" keskenän. Pöytäkirjasta olivat myös kadonneet herra/rouva/neiti tittelit ja seuran johtoon valittiin "isäntä ja rengit".
RSKL:n puheenjohtaja Voitto Visuri keskittyi juhlapuheessaan suomenkieliseen vähemmistöajatukseen, joka liiton mukaan on saatava jokaisen Ruotsin kuntaan. Hän huomautti, että vähemmistö on vahva vain jos se voimakkaasti ajaa asiaansa.
Pilarit
--Vahva identiteetti, oma kulttuuri, omat laitokset, tiedotusvälineet ja suomenkielen kehittäminen ovat ruotsinsuomalaisuuden peruspilareita.
Visuri luovutti puheensa päätteeksi Liiton veteraanimerkin Eero Luusualle.
Virallisesti onnittelivat juhlivaa seuraa Hoforsin kunta ja muut yhteistyökumppanit: opintoliitto ABF, Pohjola-Norden -yhdistys sekä Hoforsin seurakunta. Vapaan sanan aikana tuli onnitteluja Etelä-Norrlannin Piirin suomiseuroista. Henkilökohtaisesti paikalla olivat mm Skutskärin, Forsbackan, Sandvikenin, Borlängen (Kirsti Riplund, varapuheenjohtajamme), Smedjebackenin ja Grängesbergin Suomi-seurojen edustajat.
Gävlen Suomalaisen klubin lapsiryhmä Kuperkeikka esitti voimakkaasti eläytymällä useita lauluja . Nuorin esiintyjistä lienee ollut kolmivuotias. Hän tuntui todella nauttivan lavalla olosta täysin siemauksin. Hän kieltäytyi kuitenkin antamasta haastattelua Sisuradion Matti Piriselle. Lauluryhmää johti Juha Syri.
Kultaiset ansiomerkit saivat monivuotiset seura-aktiivit Marja Luusua, Pekka Takula, Margareta Koski, Maiju Björklind, Reino Hanhinen, Elsa Heiskanen ja Rauha Mäntylä. Paikalla olleita entisiä puheenjohtajia muistettiin ruusulla. Ruusu annettiin Armas Jelekäiselle (puheenjohtaja 1965-66), Allan Santaselle (75-76), Esko Takalalle (79-80), Ninni Paavolalle (81-84 ja 90) sekä Eero Luusualle (85-89 ja 1991-2004).
Juhlapäivällisten ja kahvien jälkeen jatkui juhliminen Lovisa Uddmären viulusooloilla Hän esitti mm Konsta Jylhän Vaiennut viulu. 10-vuotias Lovisa on syntymästään saakka ollut suomiseuran jäsen.
Hilta
Seuran omat Kyläpelimannit loihtivat reilun suomalaistunnelman Pekka Takulan johdolla humppa- ja tangoesityksillään. Mandoliinin kaiho ääni taustalla oli piste iin päällä.
Hoforsin sekakuoron esiintyminen antoi ehkä vihjeitä tulevaisuuden seuratoiminnasta: Sen on oltava kaksikielistä! Kuoron voimakas nelikertainen eläköön Hoforsin suomiseuralle meni jokaisen juhlavieraan sydänsopukkaan. Kuoro uskoi myös seuran viettävän satavuotisjuhliaan kun aika tulee. Kuoroa johti Mats Grundström.
Muita ohjelman suorittajia olivat Gävlen tanhuryhmä Karkelo Kari-Pekka Rutasen johdolla. Ryhmä esitti erikoisuutena tanhun, joka kuvaa soitimella olevaa metsoa..
Juhlijoitten joukossa oli myös Hallstan Hilta eli Tuula Sirjonen. Hiltan terävätekstinen juhlapuhe oli nautinnollista kuultavaa. Hilta osoitti myös osaavansa veivata kurttua, joskin Hiltasta oli varminta puhua suomea, jolloin hampaat pysyvät suussa. Hänellä oli myös työkokemusta muillekin jakaa kun työtodistuksia on sadasta eri työpaikasta mutta vain yhdestä vakinaisesta työsuhteesta. Vilho-partnerin kanssa tanssittiin poski poskea vasten, joskin yleisö vähän epäiröi ryppyjä rakkaudessa. Vilho-poika muistutti ilmielävästi näyteikkunan mallinukkea!
Juhlaohjelma pysyi erinomaisesti aikataulussa ja päättyi tietenkin suomalaisiin tauottomiin.
Yleisöä oli noin 250, joilla oli kotiinvietävänä monta muistoa Hoforsin juhlista - ja ruokaa riitti!
OLAVI SUONSYRJÄ